Koirana cane corso on älykäs ja voimakkaasti perheeseensä kiintyvä koira. Se on itsenäinen ja vakaa koira, joka reagoi herkästi mahdollisiin vaaroihin tai uhkiin. Tarvittaessa siitä tulee rohkea ja peloton suojelija ihmisille, kodille ja omaisuudelle.
Aikuinen cane corso on aktiivinen, vahvaluonteinen ja omalle perheelleen omistautuva. Ne kiintyvät syvästi omistajiinsa ja nauttivat heidän kanssaan viettämästään ajasta. Sille on luonteenomaista vahtia ja puolustaa laumaansa mahdollisia uhkia vastaan. Monet suhtautuvat epäilevästi kaikkiin ympäristön muutoksiin. Myös kaikki uusi voidaan nähdä mahdollisena uhkana. Corso on usein välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, eikä välttämättä siedä samaa sukupuolta olevia koiria. Varhain aloitettu ja monipuolisesti toteutettu sosiaalistaminen on tärkeää.
Elämä voimakastahtoisen ja sinnikkään cane corson voi olla haastavaa. Aikuisuutta kohti kulkeva, murrosikäinen koira tunnustelee paikkaansa perheessä ja maailmassa. Asema isäntänä tai emäntänä rakennetaan henkisesti: hyvä johtaja saa lauman jäsenet tuntemaan, että elämä on ennakoitavaa ja isännän/emännän kuunteleminen tuottaa myönteisiä lopputuloksia. Koira voi tuntea olonsa turvalliseksi, kun perheessä toimintaan johdonmukaisesti ja sitten, koiralla on tosiasialliset edellytykset ymmärtää, mitä siltä odotetaan. Koiran tulee voida luottaa perheeseensä ilman pelkoa väkivallasta, yllätyksistä tai epäloogisista vaatimuksista. Menestymisen avaimia ovat johdonmukaisuus, positiivinen vahvistaminen ja aito pyrkimys ymmärtää koiran tarpeita.
Historia
Cane corso on italialainen koirarotu, joka jatkaa antiikin aikaan ulottuvaa molossien perinnettä. Molossikoirat olivat antiikan ajan suurien ja voimakkaiden koirarotujen ryhmä, joihin kuului mm. Epiroksen alueelta Kreikasta Epiroksen molossi (Μολοσσός της Ηπείρου, Molossós tis Ipeírou) ja antiikin Rooman valtakunnassa tunnettu canis pubnax. Canis pugnaxia pidettiin voimakkaana, kestävänä ja rohkeana koirana. Se seurasi ohjaajaansa taistelukentille, missä se toimi ennennäkemättömänä suojelijana. Canis pugnax kulki sotajoukkojen mukana, kun Rooman valtakunta valloitti sen aikaista maailmaa. Myöhemminkin nämä cane corsojen edeltäjät olivat arvostettuja vartijoita kodille ja omaisuudelle.
Cane corso -nimen merkityksestä on erilaisia tulkintoja ja näkemyksiä eri lähteissä. Nimen merkitys ja alkuperä voivat olla osittain hämärtyneet ajan kuluessa. Joidenkin lähteiden mukaan ”corso” juontaa juurensa latinan sanasta ”cohortari”, mikä tarkoittaa ”vahvistaa” tai ”rohkaista”. Myös latinankielinen sana ”cohors”, jonka merkityksiin sisältyy mm. ajatus henkivartijasta ja suojelijasta, on mainittu nimen taustaa käsittelevissä pohdinnoissa. Jotkut historioitsijat taas yhdistävät nimen kreikankieliseen sanaan ”kortos” (muuri, suljettu aita). Cane corso -nimen juuret ja nimen käyttö nykyiselle rodulle vaikuttavat perustuvan enemmänkin italialaiseen perinteeseen ja rotun kehitykseen Italiassa. Joka tapauksessa cane corso -nimi heijastaa rotun alkuperäistä käyttötarkoitusta vartijana ja sen suojelukoiralle tyypillisiä ominaisuuksia.
Vanhimmat löydökset cane corson nimestä ovat 1500-luvulta peräisin olevia runoja. Vuosisatojen varrella rotu on luultavasti kehittynyt risteyttämällä taistelukoiria jonkun suuren ajavan koiran kanssa, jolta rotu on saanut itselleen mastiffiksi ainutlaatuisen nopeuden. Rooman valtakunnan tuhon jälkeen cane corsoja käytettiin moninaisissa tehtävissä Etelä-Italiassa Puglian, Calabrian ja Sisilian maakunnissa. Pääasialliset tehtävät olivat omaisuuden vartiointi, karjan suojelu ja paimentaminen sekä suurriistan metsästys. Corsot toimivat myös teurastajien ja ohjastajien apureina.
Cane corso rotu kävi läpi elvytysprosessin 1970-luvulla, kun sen populaatio oli huomattavasti pienentynyt ja tietyt ominaisuudet ja ulkonäön omaavat koirat olivat lähellä sukupuuttoa. Elvytysprosessissa oli mukana useita intohimoisia harrastajia ja kasvattajia, jotka pyrkivät säilyttämään ja palauttamaan cane corson alkuperäiset ominaisuudet ja populaation. Elvytysprosessi alkoi muutamasta jäljellä olevasta cane corso -yksilöstä, jotka löydettiin eri puolilta Italian maaseutua. Nämä yksilöt muodostivat perustan rotun alkuperäiselle populaatiolle. Rotuharrastajat ja kasvattajat tekivät tarkkaa valintaa näiden yksilöiden perusteella, jotta voitaisiin varmistaa terveet ja rodunomaiset jälkeläiset.
1970-luvulla muutamat ihmiset kiinnostuivat rodusta ja alkoivat tekemään työtä, jotta rodun kanta saataisiin elvytettyä ja rotu saisi ENCI:n ja FCI:n standardin.
Vuonna 1976 cane corso esiteltiin isolle yleisölle Italian kennelliiton lehdessä. 1983 perustettiin ensimmäinen cane corso –yhdistys S.A.C.C. Vuonna 1987 ensimmäinen rotumääritelmä esitettiin ENCI:n tuomarikomitealle.
1990-luvun alussa rodun harrastajat yhdessä muutaman tuomarin kanssa perustivat ns. avoimen kirjan “libro aperto”, jonka tarkoituksena oli seurata rodun kehitystä esim. jalostuskoiria, pentueita ja verilinjoja. Vuonna 1992 tässä kirjassa oli yli 500 koiran tiedot. Kirja toimitettiin Italian kennelliittoon ja kaksi vuotta myöhemmin tammikuussa 1994 ENCI tunnusti rodun. Vihdoin toukokuussa 1996 parhaat corsot kokoontuivat FCI:n delegaatiolle ja muutama kuukausi myöhemmin marraskuussa 1996 FCI tunnusti rodun ja standardin.
Oppiminen ja koulutus
Cane corso on monipuolinen koira, joka soveltuu hyvin erilaisiin harrastuksiin ja palveluskoiralajeihin. Avain onnistumisiin on luoda koiralle hyvä motivaatio, joka kannustaa ja innostaa sitä toimimaan. Pomottelua ja pakottamista tulee välttää. Corso on itsenäinen ja älykäs koira, joka tarvitsee paljon virikkeitä. Se sopii hyvin esimerkiksi jäljestykseen, hakuun, noseworkiin tai suojeluun. Corso on hitaasti aikuistuva rotu, joka on tärkeää ymmärtää ja huomioida arjessa. Toimivan vuorovaikutuksen perustaa on tarpeellista rakentaa jo varhain, mm. kontaktiharjoituksilla ja muilla myönteisillä harjoituksilla. Erilaisten taitojen opettelu on tärkeää aloittaa ajoissa, mutta aina ikätaso huomioiden. Pennun ja nuoren koiran kanssa tärkeintä on se, että tekeminen on mukavaa ja palkitsevaa.
Aikuisena suuren ja vahvaluonteisen koiran kanssa elämä on sujuvaa, kun perustottelevaisuus on kunnossa. Tärkeitä perustaitoja ovat irti-käskyn ymmärtäminen, luoksetulo ja paikalla pysyminen. Muiden koirien kohtaamista ja ihmisten välinpitämätöntä ohittamista saattaa joutua harjoittelemaan jonkin verran. Monet corsot eivät tule koskaan toimeen samaa sukupuolta olevien muiden koirien kanssa. Sosiaalistaminen on tärkeä osa nuoren koiran valmennusta: nuorelle koiralle tulee tarjota riittävästi mahdollisuuksia kohdata erilaisia tilanteita ja saada niistä hyviä kokemuksia.