Koirana cane corso on älykäs ja voimakkaasti perheeseensä kiintyvä koira. Se on itsenäinen ja vakaa koira, joka reagoi herkästi mahdollisiin vaaroihin tai uhkiin. Tarvittaessa siitä tulee rohkea ja peloton suojelija ihmisille, kodille ja omaisuudelle.
Perhekoira, harrastuskaveri, palveluskoira
Aikuinen cane corso on aktiivinen, vahvaluonteinen ja omalle perheelleen omistautuva. Se pitää tehtävänään vahtia ja puolustaa laumaansa mahdollisia uhkia vastaan. Se on usein välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, eikä välttämättä siedä samaa sukupuolta olevia koiria. Kaikesta edellä mainitusta johtuen varhain aloitettu sosiaalistaminen on erittäin tärkeää.
Aikuistuvalle corsolle tulee yleensä vaihe, jolloin se ei enää rakastakaan kaikkia ja kaikkea. Murrosiässä se voi myös testailla omaa paikkaansa perheessään. Ihmisen on aina oltava lauman johtaja. Hyvä johtaja saa lauman jäsenet tuntemaan, että hänen seuraamisensa johtaa myönteisiin lopputuloksiin. Koiran tulee tuntea olonsa turvalliseksi eikä sen pidä joutua pelkäämään väkivaltaa. Yliote koiraan on otettava henkisesti. Corson kunnioitus ansaitaan toimimalla johdonmukaisesti, ei kovakouraisuudella. Koiran on voitava luottaa johtajaansa kaikissa tilanteissa, silloin sen ei tarvitse reagoida yllätyksiinkään. Selättämällä tai pakottamalla corson kanssa ei pärjää, nokkeluudella ja oveluudella kylläkin.
Kun laumadynamiikka on kunnossa, corso kulkee omistajansa mukana missä vain. Se on laumasidonnainen ja kokee ahdistavana, jos se suljetaan lauman ulkopuolelle. Corso on aina valmis suojelemaan perhettään ja suhtautuu epäilevästi kaikkiin ympäristön muutoksiin. Sen mielestä kaikki uusi on uhka kunnes toisin todistetaan.
Historia
Cane corso on hyvin vanha työkoirarotu, se polveutuu suoraan muinaisista Rooman valtakunnassa käytetyistä sota- ja taistelukoirista (canis pugnax ja molossi of epiro).
Corso nimen syntyperästä ei olla aivan varmoja. On mahdollista, että nimi tulee kreikankielisestä sanasta kortos, joka tarkoittaa seinää/muuria tai latinankielestä sanasta cohors, joka tarkoittaa pihamaan vahtia.
Vanhimmat löydökset cane corson nimestä ovat 1500-luvulta peräisin olevia runoja. Corso on luultavasti kehitetty risteyttämällä taistelukoiria jonkun suuren, mahdollisesti irlanninsusikoiran tyyppisen ajavan koiran kanssa, jolta rotu on saanut itselleen mastiffiksi ainutlaatuisen nopeuden. Rooman valtakunnan tuhon jälkeen cane corsoja käytettiin moninaisissa tehtävissä Etelä-Italiassa Puglian, Calabrian ja Sisilian maakunnissa. Pääasialliset tehtävät olivat omaisuuden vartiointi, karjan suojelu ja paimentaminen sekä suurriistan metsästys. Corsot toimivat myös teurastajien ja ohjastajien apureina.
1970-luvulla muutamat ihmiset kiinnostuivat rodusta ja alkoivat tekemään työtä, jotta rodun kanta saataisiin elvytettyä ja rotu saisi ENCI:n ja FCI:n standardin.
Vuonna 1976 cane corso esiteltiin isolle yleisölle Italian kennelliiton lehdessä. 1983 perustettiin ensimmäinen cane corso – yhdistys S.A.C.C. Vuonna 1987 ensimmäinen rotumääritelmä esitettiin ENCI:n tuomarikomitealle.
1990-luvun alussa rodun harrastajat yhdessä muutaman tuomarin kanssa perustivat ns.avoimen kirjan “libro aperto”, jonka tarkoituksena oli seurata rodun kehitystä esim. jalostuskoiria, pentueita ja verilinjoja. Vuonna 1992 tässä kirjassa oli yli 500 koiran tiedot. Kirja toimitettiin Italian kennelliittoon ja kaksi vuotta myöhemmin tammikuussa 1994 ENCI tunnusti rodun. Vihdoin toukokuussa 1996 parhaat corsot kokoontuivat FCI:n delegaatiolle ja muutama kuukausi myöhemmin marraskuussa 1996 FCI tunnusti rodun ja standardin.
Koulutus
Cane corso on työkoirarotu ja sen kouluttaminen on helppoa, kun motivointi on kohdallaan. Se rakastaa touhuamista perheensä kanssa ja soveltuu hyvin erilaisiin harrastusmuotoihin. Se oppii nopeasti, mutta ei kestä loputtomia toistoja jo osaamastaan asiasta. Kouluttamisessa onkin hyötyä omistajan mielikuvituksesta. Pomottelu, ts. pelottelu ja uhkailu, on koiralle stressaavaa. Pakotteet hidastavat oppimista myös siksi, että ne saavat koiran yhdistämään kielteiset tunteet ja kokemukset opetustilanteeseen. Parhaat oppimistulokset saadaan sen sijaan positiivisella vahvistamisella.
Corso ajattelee itsenäisesti ja pitää erilaisista ongelmanratkaisutehtävistä. Kun corso todella haluaa jotain, se menee päämäärään päästäkseen vaikka läpi harmaan kiven. Joskus innostus voi mennä malttamisen yli. Niinpä esim. kontaktiharjoituksista voi olla paljon hyötyä corsoa valmennettaessa.
Corso on mestari käyttämään nenäänsä. Se soveltuu hyvin sellaisiin harrastuslajeihin, joissa tästä on hyötyä, kuten nosework, henkilöetsintä tai jäljestys.
Koulutuksessakin on hyvä muistaa, että corso on hitaasti kehittyvä rotu. Sen keskittymiskyky paranee iän myötä, mutta nuoren koiran kanssa kannattaa panostaa innostavaan ja lyhyeen koulutustuokioon. Aikuisena siltä löytyy kestävyyttä, ja kun koulutus on nuorena oikein tehty, aikuisen koiran työskentelyä on ilo katsoa. Corso on suuri ja vahvaluonteinen koira ja sen takia perustottelevaisuuden on oltava kunnossa. Tärkeitä perustaitoja ovat irti- ja ei-käskyjen ymmärtäminen, luoksetulo ja paikalla pysyminen. Näillä pystytään välttämään monia ikäviä tilanteita. Corso on nopea oppimaan, myös pahassa, ja asiat kannattaa heti alusta opettaa oikein. Virheellisesti opittuja toimintoja on työlästä korjata myöhemmin. Corso on luonteeltaan mukavuudenhaluinen ja alkaa helposti ennakoimaan ohjaajan toiveita päästäkseen nopeammin päämääräänsä. Vaihteleva koulutus on muistettava myös aikuisen koiran kanssa.
Vaikka corson kanssa on hauskaa käydä koulutuksissa ja opettaa sille uusia asioita, yhtä mukavaa sen mielestä on touhuta yhdessä laumansa kanssa arkipäivän asioita. Se osallistuu mielellään kaikkeen mitä tehdään, oli se sitten maalausta, puiden pilkkomista tai kaappien siivousta, syömisestä tietysti puhumattakaan.